Jos tulevaisuuden historioitsija arvuuttelisi lööppien perusteella, että mitä ajassamme tapahtui, saisi hän epäilemättä hassun kuvan. Tärkeintä oli Ukrainan kriisi ja Jani Sievisen laihdutus. Vaikea noiden mielenmaisemaamme muokkaavien sloganien perusteella olisi päätellä, mikä johtui mistäkin ja mitkä asiat johtivat minkäkinlaisiin kehityskulkuihin. Älykkäille lukijoilleni ei tarvinne erikseen havainnollistaa lööppien ajoittaista absurdiutta. Mieleeni tulee silti yksi suosikkiotsikoistani: "Tango *:n raju yllätys: blondista tuli punapää". Jonkun mielestä oli siis tarpeellista pläjäyttää dramaattinen otsikko siitä, että tangokisoissa (muistaakseni) kolmanneksi sijoittunut henkilö oli värjännyt hiuksensa. Tekeekö tuota oikeasti joku työkseen? No, joskus oli jossain haastattelu tyypistä, jonka duuni oli keksiä iltatytöille kommentteja. Melkein yhtä kiinnostavaa touhua, kuin lähteä Saipan peliin nähdäkseen Matti Nykäsen kaljalla.

 

Koko Suomen alitajuntaan siis yhtenä taannoisena päivänä painui se, että Sievinen on laihduttanut. Kuulostaa turhanpäiväiseltä ja merkityksettömältä, ja sitähän se sinänsä onkin. Mutta jos sovittaisiin - vaikka poliittisella päätöksellä - että kummankin läpyskän mainos olisi kerran kuukaudessa "Kioto, nyt!"? Muuten saisi ihmisten päät sitten täyttää toisten ihmisten hiuskuontaloiden jännittävillä värivaihdoksilla. Ne nyt tuskin järisyttävät yhteiskuntarauhaa tai kenenkään mielenterveyttä. Mutta miltä sitten meidän historiamme todella näyttäisi lööppien perusteella?

 

Anu Lahtinen kartoittaa aihetta hauskassa kirjassaan SKANDAALI! Otsikko on lööpin muodossa ja kuvassa on sfinksin pudonnut nenä. Ei siis sanakaan sfinksin rakentamisesta. Luvussa "Ajan hermolla 35000 - 3000 eaa" sanotaan, että "Muutokset olivat vielä verkkaisia: yksi lööppi olisi riittänyt rekisteröimään kokonaisen vuosituhannen suuret tapahtumat". Ei nyt millään pahalla, mutta en tiedä, onko muutos paljoakaan muuttunut. No, onneksi tulevaisuuden ihmisillä on aineistoa meille merkityksellisistä jutuista. Luvusta mielestäni käy kuitenkin epäsuorasti ilmi se taustaoletus, että lööpit kuvaavat sosiaalista todellisuutta. Minun mielestäni ne sen sijaan muovaavat sitä. Kannattaa siis pohtia, mitä päästä päähänsä.

 

"Oikeussalidraamaa aikojen takaa" -luvussa vedetään yhteen draamantaju ja mehukkaat lööppiainekset. Minulle draama nyt tarkoittaa hieman muuta kuin tukan värjäämistä. Antiikin ateenalaiset katsoivat Aishyklosta ja Aristofanesta, nykykansalaiset katsovat "Riisuttu mies" -elokuvaa ja lukevat Hytöstä. Mutta tämä luku puhuu siis Raamatusta. En tiedä, että onko ajatus siitä oikea, että ihmisluonnon syvimpiä viettejä on tirkistelynhalu. Luvun loppusanoihin olisi voinut silti lisätä lainauksen Saarnaajan ajatuksista kaiken muuttumattomuudesta. "Oikeussalidraaman sankari löytää järjestelmän mätäpaiseet - likaiset vanhat miehet. Vääriä tuomareita moralisoiva lukija saa kuitenkin myös tilaisuuden tirkistellä alastomaksi riisuttua naista".

 

Otetaan vielä esimerkiksi Sokrateen tapaus. Lööpissä Platon kuvaa tunteitaan oikeudenkäynnissä ja lisäksi on filosofin vaimon ilmoitus, että avioliitto tämän kanssa oli yhtä helvettiä. Nykyihmiselle nämä saattaisivat ollakin homman merkittävimmät asiat. Joillekin saattaa olla jo selvinnyt, että ateenalaisista minulla on edes hitusen parempi käsitys - tuomioäänestyskin oli tiukka. Hieman minua ärsyttää luvun antama kuva asioista. Pyhän ketäänärsyttämättömän tavallisuuden hirmuvaltahan juuri tuomitsi äijän. Tämän olisi voinut silti ilmaista selvemmin kuin "Sokrateen mielestä he [sofistiset filosofit] olivat saivartelijoita, jotka keskittyivät väittelyihin väittelyiden vuoksi. Tavallisen väen silmissä Sokrates vaikutti kuitenkin yhtä ärsyttävältä saivartelijalta".

 

Ehkä historiaa ei tarvitse tämän enempää käydä läpi. Tarkoitukseni ei ollut olla liian kriittinen kirjoittajaa kohtaan. Aiheensa teos valaisee hyvin. Mutta jos joku kaipaa opetusta historiassa, suosittelen melkeinpä enemmän suomalaista peruskoulua. 

 

http://www.youtube.com/watch?v=XwBYUzNtGug