Meillä suomalaisilla on kansallinen trauma. Se on peruskoulun liikuntatunnit. Jokainen muistaa jo ala-asteelta tuon nerokkaan kapitalistisen pedagogian, jossa kahteen joukkueeseen valitaan pelaajat parhausjärjestyksessä. Ei kasvata terveitä lapsia sen enempää hyvistä kuin huonoistakaan pelaajista. Huonoille pelaajille se on ikävä ja kiusallinen kokemus, sekä tappaa ilon liikuntaan. Parhaille se on vielä vaarallisempaa. He kun saattavat ruveta kuvittelemaan olevansa jotakin erinomaista, koska osaavat lyödä mailalla palloa pitkälle. Siitähän on hyvä singahtaa eteenpäin yhteiskunnan harhoihin puhumaan seitsemällä kielellä tolkuttomuuksia ja Diili-ohjelman kautta ylös tyhjyyden tornia. Hämmästyttävää, että tällaisia joutuu miettimään, nyt kun on itsellä pieni lapsi. Periaatteessa kannattaisin lasten kollektiivista kasvatusta heti, kun he ovat riittävän vanhoja. Mutta vaikka minulla on epäilykset omia kasvattajanlahjojani kohtaan – kukaanhan tuskin on täydellinen – niin välillä iskee sitäkin suurempi epäilys nykyisen kollektiivisen meiningin kykyyn tuottaa järkeviä aikuisia.

 

”Teini-ikä, tuo kausi helvetissä, seitsemän vuotta erossa Jumalasta, kuluu tämän lajin yksilöiltä kiihkeään hengitysaukkojen etsimiseen ja oman hirviönruumiin muutosten tarkkailuun”*. Tällaistahan se usein on. Pitäisi siis tarjota tuossa iässä oleville hengitysaukkoja heidän päähänsä muokkautumassa olevasta suoritusfasistisesta mentaliteetista. Me aikuiset olemme itse vastuussa omista hengityksenlahjoistamme, mutta lapset ovat eri asia. En väitä, että kaikkien kokemus koululiikunnasta olisi samanlainen. Aivopestyn ihmisen on tosin vaikea usein oma-aloitteisesti tajuta olevansa aivopesty. Heti kärkeen pitäisi poistaa peruskoulun liikuntatunneista kaikki kilpailullisuus ja numeroarvostelu. Jokainen on hyvä liikkumaan. Ruumiimme on temppeli, eikä mikään helvatan jääpallonpelausväline. Pelaaminen on tietysti usein kivaa - eritoten voittaminen - mutta ei siihen pitäisi ketään pakottaa. Numeroliikunta silti toimii polttoaineena myöhemmälle loputtomalle juoksemiselle oravanpyörässä. ”Eteenpäin veli, sisar peloton!”, kohti aina parempia arvosanoja, siistimpiä kokemuksia, kovempia suorituksia, isompia saldoja, vakuuttavampia tuloksia, tyhjempiä hömpötyksiä, paksumpaa sisäistä sanakirjaa tai pahimmassa tapauksessa korkeampia gallup-käyriä.

 

Tästä päästään aikuisurheiluun. En vastusta urheilua tai sen seuraamista. Itse olen sitä mieltä, että kaikki on poliittista. On järjetöntä puhua viattomista urheilukilpailuista. Ainakin antiikin kreikkalaiset olisivat moiselle ilmaisulle nauraneet katketakseen. Tässäkin tietysti on aste-eroja. Rahalla on tapana muuttaa väärä oikeaksi. ”Swedish Judo Open” on siis vähemmän (ja eri tavalla) poliittinen kuin jalkapallon MM-kisat Pohjois-Koreassa. Urheilun seuraaminen on ihan yhtä mielenkiintoista ja järkevää kuin mikä tahansa muukin kiinnostus. Jos sillä hypnotisoidaan ihmiset olemaan näkemättä todella tärkeitä asioita, se on vaarallista. Kannattaisin feminististen urheilukäytäntöjen rakentamista. Ei rahaa, ei mainoksia, ei jakoja sukupuolen tai muiden jakojen mukaan. Enemmän iloa. Olen vähän skeptinen nykyjärjestelmän (tai järjestelmien) kykyyn radikaaleihin positiivisiin muutoksiin sisältä päin. Minulla ei myöskään ole – paitsi tietenkään mahdollisuutta – halua viedä keneltäkään oikeutta osallistua ja katsoa mitä huvittaa. Vaihtoehtoja pitäisi silti rakentaa.

 

Niin nuorten kuin aikuisten uudenlaisella urheilukulttuurilla voisi olla positiivinen impakti kaikkeen yhteiskunnalliseen tekemiseen. Ei enää jaoteltaisi ihmisten tekemisiä parhausjärjestykseen ja mietittäisi, että kuka voittaa. Tämä olisi äärimmäisen tärkeä vallankumous inhimillisen tietoisuuden historiassa. Saattaisi myös vähentää ”rallatellen päin hittoa” meininkiä. Tuntuu, että sellainen non-stop disco aiheuttaa ihmisyydelle suurempaa tuhoa kuin väkivaltainen pornografia.

 

http://www.youtube.com/watch?v=8VyzYbqRuFE&feature=kp

• Antti Nylén, ”Vihan ja katkeruuden esseet”

• ** ”Elämä ei oo peli, vaan seikkailu suunnaton!” Pelle Miljoonan kappaleesta ”Nuori kuolematon”

•