Me kaikki tarvitsemme syntipukin. Koska olemme vain kurjia maan matosia, emmekä koskaan voi millekään asialle itse kukaan mitään. Jesse on vähän huono siihen tarkoitukseen. Ehtoollisviini on jo pilaantunut ja sitä paitsi mielestäni hänen suuruutensa oli juuri siinä, että hän oli vain ja ainoastaan ihminen. Jos nyt muutenkin joku on pakkon minun tekojeni tähden ristiinnaulita, niin mieluiten sitten ihan itseni. En halua kärsiä, joten yhteiskunnan syyttäminen toimii aina. Voisin väittää, että lauseet "yhteiskuntaa ei ole" ja "yhteiskunta olemme me" sisältävät loogisen ristiriidan. Mutta kukapa sellaisesta piittaa hittoakaan?  Väitän siis, että yhteiskunnallisia instituutioita ei ole irrallaan niissä toimivista ihmisistä ja sitten siirryn syyttämään järjestelmiä. Tai siis vain yhtä, eli läntistä kapitalismia. Tässä siis tulee sekulaari syntipukkini:

 

http://www.youtube.com/watch?v=-vZrIl1TxxQ

 

Mutta ongelmani on se, että en osaa oikein olla ateisti. Karma-jututkaan eivät kyllä oikein uppoa. Kristinuskossa taas ei ole siinäkään minun mielestäni hiivatin tolkkua. Semmoinen "Isä, olen tehnyt väärin, puhdista sieluni" ei usein kanna kovin hyvää hedelmää. Suoraselkäisempää olisi sanoa, että "Isä, oletko koskaan harkinnut v***uun painumista minun elämästäni?". Kristityillä on joku masokistinen oidipus-kompleksi. Joskus voi tuntua siltä, että Jumala on puukottanut selkään. Ei selkäänpuukottajalta pidä lähteä ruikuttamaan armoa. Tai miettiä, että mitä puukottaja mahdollisesti yritti opettaa. Syytetään siis Jumalaa, kaikki me ei-ateistit! Se on paljon tervehdyttävämpää, kuin itsensä tai toisten ihmisten syyttäminen. Postsekulaari syntipukki:

 

http://www.youtube.com/watch?v=hehFam9DcYU